Hernekeittoa ja pannukakkua torstaisin

Aune kokkaamassa (taka-alalla)

Aunen Baarissa tehtiin hyvää ruokaa, jota tarjoiltiin isoina annoksina, reiluun hintaan. 1970-luvun tyyliin joka päivä tuoreeltaan tehty perunamuussi oli kaikkien suosikki, olipa sitten kyseessä paistetut nakit, paistettu makkara, kala (seiti), viinerleike tai porsaankyljys. Pyttipannu, paistettu pekoni ja muna sekä munakkaat olivat silloin vielä listavakioita, kun kolesterolin ja tyydyttyneen rasvan haitallisista vaikutuksista ei vielä tiedetty. Lounasruokina Aunen possupata, Osso Bucco, ja liha- ja hernekeitto pannukakun kera olivat suosittuja. Nämä reseptit on tullut opeteltua, mutta... ehkä ylikyllästettynä, eikä vain terveystiedon lisäännyttyä, niitä ei enää tule tehtyä.

Edelleenkin kyllä kinastelemme äiti-Aunen kanssa siitä, pitikö meidän - oman perheen - aina ensin syödä eiliset tai toissapäiväiset perunamuussit, jotka alkoivat jo maistua kovin "pistäviltä"... Jossain se raja sitten kulki niin, että kieltäydyimme ihan selvästi happamoituneesta muussista.

Mutta, ne keittopäivät olivat nuoren pöytätarjoilijan kauhistus. Onhan se ihan mahdotonta saada kaksi täyttä keittolautasta ja ainakin yksi pannukakkulautanen kerralla onnistuneesti asiakkaiden eteen, ilman tarjotinta ... tai sen kanssa, jos ihan tosissani ajattelen noita nuoruuden päiviä. 

Heinäkuussa 1979, olin syntymäpäivänäni töissä baarissamme koko päivän. Aloitin siivouksella klo 6:30, sitten tein voileipiä aamun kahviasiakkaille, hain ja luin postit, ja sitten sain hieman vapaata ennen ruokatuntia. Ruokatunnin jälkeen jäin vielä töihin, kun äiti lähti ostoksille Lohjan tukkuun. Töissä oli Anneli Harinen baarinpuolella, keittiössä Hilkka Bollström keittäjänä, ja mummo ja minä "joka paikan höylinä".

Ehkä syntymäpäivänä ei ole hyvä olla töissä, sillä töppäilin niin paljon tuona päivänä. Tarjoilimme siihen aikaan ruoat pöytiin. Keittiön heiluriovesta piti selvitä vähintään kolmen ruokalautasen kanssa baarisalin läpi erilliseen ruokasaliin, jossa oli neljä viidenhengen pöytää. Myöhemmin ruoka-asiakkaita oli myös baarin puolella ja biljardisaleissakin. Tilausnumeroiden sijaan "huutelimme" ruokien nimiä niitä tuodessamme ja rehellisyyden nimissä asiakkaat itse päättelivät kenen vuoro tuli ensin.

Sinä päivänä, heti ruokatunnin aluksi kaadoin makkarakeittoa veneveistämön pojan selkään, ja toisen pöydän kohdalla karjalanpaistiliemet valuivat lautaselta pitkin pöytää yrittäessäni kauniisti asettaa lautasia asiakkaiden eteen.

Asiakkaat vaan naureskelivat, mutta itse hermostuin ja nolostuin vain lisää. Asiakkaat olivat enimmäkseen miehiä, rekkakuskeja tai rakennustyömiehiä ja muuta, pienten työpaikkojen henkilöstöä. (Työpaikkaruokaloita vasta kehitettiin 70-luvun lopulla.)

Olisin voinut kiljua suuttumuksesta siinä vaiheessa, kun kaadoin kahvivedet keittimeen ja huomasin, ettei "porot" (suodatinpussi ja jauhettu kahvi) olekaan paikallaan. Yrittäessäni korjata asiaa kaikessa kiireessä, ennen kuin vesi ehtisi alkaa valua....suodatinpussit eivät irroneet toisistaan, eikä se pussi, jonka lopulta sain käteeni, suostunut millään aukeamaan taitoksistaaan, vaan vedet alkoivat jo roiskua pitkin konetta ja lattiaa. Miksei se vesi edes voinut tippua suoraan alas!!?? Tökkäsin tyhjän suodattimenpitimen paikalleen ja annoin veden valua pannuun, joka sentään oli paikallaan.

Mitä muistoja sinulla on baaritoiminnasta ja erityisesti Aunen Baarista vuosilta 1971-1979?